Vauhdin hurmaa järvellä

Venekoira tähystää.

Suomalaista järvimaisemaa kauneimmilaan.

Välillä mennään hiljalleen eteenpäin ja välillä vähän lujempaa. Veneestä on myös ihana hyppiä uimaan keskellä ulappaa, siinä koen jonkin ihmeellisen vapauden ja onnen tunteen.

Sauvakävely ja hölkkä

Pitkästä aikaa tartuin sauvakävelysauvoihin täällä mökillä! Meillä on täällä sellainen n 5 kilometrin lenkki, hiekkatietä vain lyhyt pätkä asfalttia, joka on hyvin vaihteleva maastoltaan. On ylä- ja alamäkiä, tasaista ja kauniita maalaismaisemiakin. Aluksi kävelin reipasta vauhtia sauvojen kanssa, jotta sain taas rytmistä kiinni. Reitillä on aika alussa pieni, ehkä noin parinsadan metrin pituinen osuus metsän läpi polkua pitkin ja sen juoksin. Siitä tulikin mieleeni, että olisi ehkä kiva kokeilla metsässä polkujuoksua, josta eräs ystäväni kerran kertoi. Katsotaan, jos vaikka joskus toteutuisi!

Tasaiset tienpätkät ja alamäkiosuudet juoksin/hölkkäsin ja ylämäet kävelin voimaakkasti sauvojen vauhdittamana. Juoksu sujui ihan kivasti, mutta vielä en lähde koko matkaa juoksemaan. Toki sauvat käsissä juokseminen oli raaskaampaa kuin ilman sauvoja olisi ollut. Ja tietenkin oman veronsa otti helle!

Seuraavana aamuna tuntui kyllä pakaroissa että olin sauvonut; ihana tunne. Ehdottomasti näitä lenkkejä lisää.

Mielenrauhaa mökiltä - vihdoinkin loma!

 Halkopino.

 Silta puiden takana.

Järvimaisema.

Lepo - kaiken alku ja juuri

Kesäkuu ja jo puolet heinäkuustakin on mennyt aika vähillä treeneillä, valitettavasti. On ollut kesänuhaa, kaikenlaisia menoja ja myös ihan väsymystä. Olen oppinut etten piiskaa itseäni väkisin liikkumaan, kun oikeasti ei siltä tunnu. Laiskuus on eri asia! On osattava nauttia kesän lämmöstä joko varpaat paljaina tai villasukat jalassa maisemia ihaillen tai vaikkapa silmät kiinni lähiympäristön ääniä kuunnellen.

Fillarointi

Pitkästä aikaa kaivoin fillarin kellarista! Olipa ihana pyöräillä ympäri lähiseutuja. Pyörällä pääsee sellaisiin paikkoihin mihin ei autolla välttämättä pääse ja ehtii katsella maisemia samalla. On myös helppo pysähtyä mihin vaan ja muuttaa reittiä tai mennä vain sinne minne pyörä kuljettaa. Tänään tulin myös ensimmäistä kertaa töihin fillarilla sitten teinivuosien kesätyöpaikkojen. Työmatka ei ole kovin pitkä, mutta ihana viilettää kauniissa kesäaamussa pyörällä töihin.

Pyöräillessä hurahtaa helposti tunti jos toinenkin ja kunto nousee samalla huomaamatta, vaikka kyllä ekan fillarilenkin jälkeen tunsin jaloissa ja pakaroissa, että jotain on tullut tehtyä. Ja pyöräilyä olen voinut tehdä, vaikka kesänuha on vaivannut vieläkin jonkin verrran, mutta nyt jo voitolla sen suhteen.